Kuulaa, piikkiä ja leuka

Pikku tauko bloggaamisesta pidetty. Kun flunssa lannistaa, ei urheilusta huvita edes kirjoittaa. Mutta onneksi näyttäisi nyt siltä, että pöpöt on selätetty isommitta jälkitaudeitta. Hurraa!

Taannoin listasin lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteita treenaamiselle. Väliaikatiedotus niihin kertoo, että maratonitreenaus on aika kiikun kaakun, telinevoimistelussa etenen baby stepsein ja voimatavoitteista dippiin on vielä matkaa. MUTTA vedin äsken leuan. Hurraa! Nyt pitää vaan pitää vire yllä ja vetää kohta kaksi. Viisi olisi aika kova setti noin vaikka kesän loppuun mennessä.

Juoksusta – olen pitänyt aikeeni lenkkeillä töihin kerran viikossa. Ehkä kuukauden ajan tarkoituksena on ollut lisätä viikko-ohjelmaan yksi pitkä lenkki. Vaan ei, niitä ei ole vielä yhtään meriittilistalla. Lumimyrskyyn ei voi haluta mennä juoksemaan. Tilannetta vaikeuttaa se, että vi-haaaaan juoksumatolla juoksemista. Ei, en kuuntele musiikkia iPodilla tai vastaavilla, lehtiä ei voi lukea tai juoksuasento kärsii ja mun salilla ei ole telkkareita mattojen edessä. Kai se on sinne kuitenkin mentävä jos tuo lumen tulo ei ala laimentua. Olen muuten juoksennellut ulkona ihan normeissa Karhuissa, mutta viimeksi eilen mulle suositeltiin talvilenkkareita. Onko kenelläkään kokemuksia tai suosituksia? Karhuissa ei ole pronaatiotukia tai muita kikkailuja, enkä sellaisia tarvitsisi piikkitossuihinkaan.

Lopuksi esittelen teille uuden ystäväni kahvakuulan. Kahvakuulailu kuuluu menneiden postauksien listalta kohtaan lajeja, joita haluaisin kokeilla jos olisi aikaa. Nyt se on tehty. Hankimme kotiin tällaisen muhkean kaksikymppisen, jolla itseoppineesti treenaan lähinnä heilautuksia ja kylkiä. Jututin tuttua personal traineria, joka lämpimästi suositteli hankkimaan kylkeen himpun kevyemmän version, jolla voisin tehdä muitakin liikkeitä. Pitänee hankkia.

Kissat tykkää kotitreenistä ja siitä, että lumimyrsky estää koiran hoidosta hakemisen. Kaikki huomio kisuille tänään <3